perjantai 11. syyskuuta 2015

aamukaste....

Aamukasteinen huomen, varpaat kosteassa
ruohossa, kollikissani tulee
yöjuoksultaan,
tyytyväiesti kinttuani kihnuttaa,
suussaan komia metsähiiri,
raaputan niskaansa,
ilomieli mirrilleni viriää.
Norttini savu sprilaanina nousee,
hermosavut, vaikkakin olen
leppoinen mies.
Kolme itikkaa tiirailee minua silläsilmällä,
inisten evästään kartoittavat,
huitasen pois,
en tykkää, että minua pistetään,
tänään meen laporatorioon,
en tykkää siitäkään,
tumppaan norttini,
meen kollini kera sisälle,
se nälkäsesti hiirtään rouskuttaa,
tyynyylleni mätkähtää,
minä jalkopäähän ujuttaudun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...