elämänmaisemasi hymyää,
kiroten raivoaa,
hyväillen poskea silittää,
kyyristelyjä,
suorana ja pidempänä.
joskus ihan näkymättömänä,
pienenä viattomana,
mut olet kuitenkin
jokapäiväsi näköinen,
hetket vaan vaativat
kiemurtelemaan,
ylväänä ulvomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti