sunnuntai 6. syyskuuta 2015

ilta...

ilta tummaksi pukeutuu/
taivaankansi tähtineen/
kuutamo heil vierellään/

kuuntelen hiljaisuutta,
kuulen itsäni,
kosketan syvintäni,
ymmärrän olevani
päivän mittainen.

sisälläni täyttä,
mutten rohkene
hiljaisuutta rikkoa,
odotan päiväni
hetkeä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...