sunnuntai 6. syyskuuta 2015

hyljätty...

Hyljätty kokoonsa painuu,
nurkkapöydässä vartoilee,
saamatta koskaan tilaustaan,
sillä
hyljätyn kohtalo on  sammaa kun autiotalojen komiat
historiat, ajat jolloin taloissa elämä oli juhlien
riemunkirjavaa,
aikaa jolloin kaikki kaulailivat toistensa kanssa,
ne hetket olivat autiotalojen kohtaloita,
riemunkirjavia kohtaloita.
Nyt  autiotalot nurkissaan vartoilevat,
mut ainoastaan lahosieni kerran
armahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...