Hyljätty kokoonsa painuu,
nurkkapöydässä vartoilee,
saamatta koskaan tilaustaan,
sillä
hyljätyn kohtalo on sammaa kun autiotalojen komiat
historiat, ajat jolloin taloissa elämä oli juhlien
riemunkirjavaa,
aikaa jolloin kaikki kaulailivat toistensa kanssa,
ne hetket olivat autiotalojen kohtaloita,
riemunkirjavia kohtaloita.
Nyt autiotalot nurkissaan vartoilevat,
mut ainoastaan lahosieni kerran
armahtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti