sunnuntai 6. syyskuuta 2015

nilkutat...

nilkutat siipirikkona,
hartiasi ovat painuneet,
kasvosi alentuneet,
istut luovuttajien puistonpenkillä,
siksi,
ettet alistunut suvaitsemuuteen/

nyt satoasi niität,
olet yhteisösi hylkäämä,
istut unohdettujen
puistonpenkillä.

katseesi on kuitenkin kirkas,
sielusi hyväilee mieltäsi,
ymmärrät, etteivät alistajasi
ymmärrä,
siksi et heitä
vihaakkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...