metsämökki...

Olen kulkenut pitkän matkan,
enkä vielläkään päämäärääni
yllä.
Tunnen sen kutsuvan, aistin sen leudot tuulet,
 päämääräni on maalaamaton mökki
metsälammen rannalla,
kielovainioiden ympäröimänä,
lumpeenkukien kukkivaisten.
Sinne polkuni johtaa,
lammen rannoille
syvälle korpikuusikoon.
  Mökki iänikuinen,
savottakämppä pula-aikojen,
sen hirret tietävät karun elämän,
ne osaavat hymyillä
pienille ilonjyville,
hirret elävät,
puhuvat minulle,
tunnen olevani
Aleksaterin teatterissa,
paitsi, että mökissä ei näytellä,
mökki kuiskaa tunnoillaan.