perjantai 11. syyskuuta 2015

huominen...

Kaiken olet kokenut keinutellasi elämääsi,
vaivat kivuliaat,
kolotukset sielua repivät, muttet
tuskaasi tunnelmiesi,
sinut jätettiin toisten
huomiotta,
vaikka avasit ovesi.

Vieraat likaavat mattosi,
hymyilevät joutavanpäiväisesti,
hymyilet,
olethan kutsuja.

Huominen aamu,
yksin,
mutta seurassa
eilisen,
toisenlaisen huomisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...