torstai 10. syyskuuta 2015

kahtia...

elän, vaikka vaikerrankin,
turhasta puhisen, olenhan ylensyönyt,
mutten kiitosta taida.
 jokapäiväinen leipäni on itsestäänselvyys,
olenhan kouluttautunut,
hyvässä ammatissa taitanut.
hallitsen elämääni,
mutten ulkovaltoja tavoita,
puolisoni odottaa,
olen kohta kahtia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...