lauantai 5. syyskuuta 2015

alkuhuuma...

elämä ei elä yksistään,
jyvä tarvitsee multansa,
ihminen kultansa,
juttutkin kaverin kera
supateltu,
riidatkin toisen kanssa
hartaudella sikiää,
hymyilläkkin toiselle on helpompaa,
yksin se hieman hulluttaa.

ystävyys kerääntyy luottamuksesta,
koetusta hyvänolon tunteesta,
vilpittömistä toiminnoista.

rakkaus on intohimoja,
väljähtyviä syyspäiviä,
mut
luottamus sitoo ne
alkuhuumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

nurkkasokeutua,,,

itselleen kannattaa järjestää hetkiä, jolloin erkanet arjestasi, sillä siten et nurkkasokeudu