maanantai 7. syyskuuta 2015

vähän kerrallaan....

Kankaat punaherkkuista loistaa,
marjakopallinen hetkessä kukkuroillaan,
keräilijän ilosilmät luonnonhelmassa
satokauden.
  Luonto kuiskaa syyshymniään,
tyynesti luontoäitee talveen asettuu,
luonnonherkut kankaille kattanut,
niistä talvihangisilla mieli makoisasti
laskettelee.
Termospullo kahveet maistuvat
taivaallisen ihanalta,
tuoksukin makuhermoja maiskuttaa,
voileipäpalasia olis mennyt enemmänkin,
mut
kaikkea vähän kerrallaan,
kuten
luonnon luomaakin,
sitä kaikille riittää,
vähän kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

löysä raha,,,

maailmassa ei ole joutavaa rahaa, yhtään eikä missään kelläkään, sillä ne ovat aina jonkun taskussa, josta ne on otettava, siksi sodat sytty...