perjantai 4. syyskuuta 2015

hetkoset...

Surulliset hetket
ilopäivistä kasattu,
itsekseen uitettu.
Mielen syvyydessä sielu
ui,
tanssii ja voivottelee,
unissaan jotakin horisee,
muttei
hetkistä eilisiä muista,
sillä hänhän
viheltelee menosuunnassaan.

Tuntevat hetket,
ilonnaurun sateenkaaret,
niissä ihminen elää,
oikeasti hetkistään nauttii,
kaikki muu
samantekevää,
eilinen unohtui,
huominenkin samantekevää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...