korppi,,,

pyryttää vimmatusti,

nostan kauluksiani,

alennan

ohtaani alemmaksi,

mutta en hymyttömänä,

sillä näissä säissä

mieleni katselee

kulleronkukkaa joka on

ikimetsän pohjukan

metsälammen kaunokainen,

vienonkaunis kukkanen,

joka lumpeenlehtien

vierustoilta loistattaa

kauneuttaan  

 

jatkan lenkkiäni hymyssäsuin,

tossujeni jäljet hymyilevät

jälessäni,

kunnes lumikerros peittää.

.kurrenpoika kahtelee

tutusta puusta.pesäpuustaan.

se on juuri päässyt ylioppilaaksi,

oravien lukiosta. 

 

minun tekee mieli kiroilla

silloin tällöin.perkeleesti.

se helpottaa.enemmänkin.

 

haluan myös itkeä.paljon.

mutta yksinäin,

sillä silloin se tuntuu.

.hyvältä. 

 

lenkilläni näen myös

kauniin korpin

joka viisastelee

tyhmemmilleen.

haluaisin olla.korppi. 

 

lenkkini kiertää

kaunista nyystölänkylää.

kauniin luonnollista.täällä ihmiset ja luonto

istuvat samalla kannonnokalla tuumaillen

huomisiaan,

turinoivat eilisiään

nauravat.itkevät.

ja.heidän tunteittensa tulkkina toimii.

.korppi.