pienen mökin
ikkunasta loistaa
kynttilän liekki,
joulunvalo,
joka pitää
akkunan sulana
vaikka ulkona on
pakkasherran lukemat,
kolmekymmentä astetta,
joista kuurankukat tykkäävät,
mutta
ei mökin ukon kollikissa mörökölli,
jonka tassut joutuvat tanssimaan,
kun mirri pihan perillä käy
ukko on valmistellut jouluaan
laittamalla kraavikalat,
karjalanpaistit ja laatikot,
hän on veistellyt koussikat jokaiselle
lapsenlapselleen
ja omille lapsilleen
vuollut komiat kirveenvarret
ukko on vanhanajan jääräpää,
ikimetsän tervaama eläjä,
joka ei kerrostaloihin sopinut,
vaan halusi asua elämänsä
loppuun sakka täällä ikimetsän pohjukassa,
jossa luonto on osa elämää
ukko koristelee kuusensa
tutuilla koristeilla, jotka ovat
hänellä olleet iät ja ajat,
samalla hänelle muisuvat mieleen
ajat jolloin lapset pyörivät
jouluinnoissaan kuusen ympärillä
ukko ja kissansa jäähyttelevät
saunan kuistilla,
kissa ei saunassa käynyt,
vaan hoitelee itsensä
tutulla tyylillään,
mutta ukko otti napsakat löylyt,
vastoi juhannuksen alkuviikoilla tehdyllä vastalla
ja antoi elämänsä hatua ikivanhan savusaunan löylyssä,
siinä jossa jumalatkin unelmissaan saunovat
joulupöytä notkuu
herkuista
ja siinä olisi
toisillekkin,
mutta näin tänään,
ukko tuumaa ja nakkaa mirrilleen
kunnon siivun lohta
ja toivottaen samalla hyvää joulua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti