lauantai 12. heinäkuuta 2014

kuoleman kalpea

Olen kuoleman kalpea.
Tiedän, että kohta helpottaa.
Otan yhden juoman.

Kuolemaa en pelkää, sillä
piru ei pidä varmoilla
saatavillaan kiirettä.

Eläminenkin on toisinaan
mukavaa.
Toisinaan.

Vetelen päivänkakkarasta
terälehtiä pois, joka toisen...
rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Oksettaa.
Otan juoman, toisenkin.
Oottelen päivänkakkaran
vastausta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...