lauantai 26. heinäkuuta 2014

suurentelen itseäni...

Suurentelen itseäni.
Useimmin vieritän
ongelmien alkujuuret
muualle itsestäni.
Usein kaikki ulkoistan.

Ihmissuhteissa tämmösen
lapikkaan esittely koituu
omaan perskannukkaan ja
ulkoruokintaan, väliaikaisesti tai
lopullisesti.

Elämä on oppimista.
Aikuiselämäni alussa
olin enempi minä,
nyt elämän taivuttelun
vuoksi huomaan
sinutkin.

Sinäkin olet ollut
minunlaiseni.
Yhdessä huomasimme.
Painoimme nenämme
vastakkain.
Nauroimme,
itkimme,
tiesimme, että
saatamme itsemme
yhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kun katselen harmaita,,,

kun katselen harmaita näen eilisiä tahi nykyisiä jotka eivät pyri mihinkään, siksi niissä loistaa luottamus,valehtelemattomuus, sen vuoksi  ...