sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

ilmahautaus ja pystyynhautaaminen...

Otatko vasemmalla jalallasi ensimmäisen
askeleesi.
Heiluttaako korvasi,kun oot isommalla
vessakäynnillä.
Ujouden utu, kun itseeni kohtaa,
niin lonkkaa vaihan,
pystyssä vaivaudun.
Silmiin toljotan, koska
lontoon täti täytti ymmärrykseni.
Hän kertoi, että silmistä
ihminen kuulee,
korvillaan
huit hait, haistattaa.

Hänen miehensä keskenkaiken
kuoli.
Mies oli himalajan alkuasukas.
Happi loppu, kun turistia selässään
siirteli ylimmille
lohkareille.

Ilmahautajaisissa minäkin
sieluani vuodatin.
Karua, mutta käytännöllistä.
Miehen veli hoiti tätini
miehen ruumiin
haukoille sopiviksi.

Korppikotkathan ovat normaalisti
alueen siivouspalvelun hoitaa,
mutta hautajaiset on
yksityinen juhla.

Minun testamentissani on ehto:
kun kuoleudun, minut täytyy
pystyhaudata.
Sitten vasta saa perinnöt
rosvota.

Tätikin hukkui Thames jokeen,
piikkareilla kompuroi,
ei osannut
kloorata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...