Mummo tyynyttelee lapselapsen lasta.
Hän muistaa, kuinka lapsiaan kaitsi,
hoisi,
hänelle olosuhteet mieliin
palautuvat.
Hän huuliltaan hyräilee kaunista kehtolaulua,
jolla hänetkin karjalankunnailla
tuuditettiin.
Hän muistaa,
hän hymyilee.
Hän lasta katsoo,
tietää, että lapsi aikanaan
hänen paikallaan
lasta tuudituttaa.
Mummo kyyneleensä laskettaa vauvan poskelle,
se sinettinä
suvun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti