nurkkasokea...

Luontoäitee keinuttelee sylissään.
Makaan veneeni pohjalla,
selälläin,
taivas kattonani.
Lokit sinitaivasta vasten
liitojaan liidättää.
Tyyni ilma maininkeja
liplattaa.
Purjeeni tyyntä haukkoo.
Makaillessani tunnen, kuinka
pieni olenkaan.
Vesikirppukin taitavammalta
näyttää.
Olen nurkkasokeutunut,
nyt hieman ymmärrän,
että ihminen on
luomakunnassamme
hyttysen kaltainen,
ei enempää.

esutsu.blogspot.fi