lauantai 12. heinäkuuta 2014

superkuu

Superkuu katsoo yötämme.
Sudetkin.
En voi nukkua.
Kuutamo kertoo itsestään.
Juoruaa muista.
Sudet rinteellä laulavat,
sillähän on elonkorjuu
juhlat.
Luonto on hiljainen,
luonto asukkaitaan
kuuntelee,
kuu juhlavalaistaa.
Kiereskelen peittoni
kainalossa.
Taidan itsekkin lähteä
juhlimaan.
Rinteelltä kuuluu
kaunis aaria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vanhat tavat,,,

vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu