torstai 17. heinäkuuta 2014

sarastaa

Aamuaurinko sarastaa pihakoivun takana.
Aamu, päivän eteeni
kokonaisena iltaan juoksuttaa.
Minulla on kokonainen valaistus aikaa.
Minua päivä kantaa,
ilta tukee,
yö levon suo.

Päiväseni teen tekemätöntä
työtä,
en kahtakertaa,
kerralleen,
sillä päivä on ennen
iltaa.

Kissani kinttua kyhnyttää.
Sekin tietää elon
rytmit.
Toisinpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

muoviset lehtipuut,,,

  elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa  masentavat