torstai 17. heinäkuuta 2014

sarastaa

Aamuaurinko sarastaa pihakoivun takana.
Aamu, päivän eteeni
kokonaisena iltaan juoksuttaa.
Minulla on kokonainen valaistus aikaa.
Minua päivä kantaa,
ilta tukee,
yö levon suo.

Päiväseni teen tekemätöntä
työtä,
en kahtakertaa,
kerralleen,
sillä päivä on ennen
iltaa.

Kissani kinttua kyhnyttää.
Sekin tietää elon
rytmit.
Toisinpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...