Ilta hämärtyy.
Silmäni näkevät itseni.
Pidemmälle eivät uskaltaudu.
Aamusta alkaen valovuoden
kulutusta kuluttanut.
Nyt ramasee.
Tyyny pehmoisena unimailleen kutsuu.
Peitto peitottaa.
Varpaat ilosta nukuttaa.
Olen elon poikima
nimimies.
Heräämiset on nukkumisten
päättäjäiset.
Koskus vetreenä,
toisinaan
kalvakkaana.
Illan herkutukset,
uni mailleen tarjoaa.
lauantai 19. heinäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
syksyinen sadepisara,,,
syksyinen sadepisara, pienen värinen hento, mutta kyllin vahva saadakseen vedenpintaan renkaan,tasaisen renkaan joka hetkenkuluttua tasaantu...
-
luther synnytti viattomat kristityt, mutta hän unohti siunata heidät, siksi nämä saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan koko luomaku...
-
joulu kattautuu läheisistä,työstä, eilisistä.myöhemmistä. kaikesta jotka ovat, pitävät lähellään
-
aamuusvainen padasjoensatama tuoksuu kaislikolta, sen utuinen ilme hymyilee aamuauringon sarastaessa ja saattellen kalastajat saaliinein lai...
-
kulkukissa miettii, viiksiään vahaa, sil se ei ymmärrä rotannäköisiä jalostetuisi joutuneita heimoveljiään.
-
kun kaikkes olet antanut itsesi syvemmät/ kehosi rippeet mielesi pohjimmaisetkin olet kevyt olet olemattoman kevyt höyhenen kevyt pois...
-
ihmisen ei pidä alistua -ei silloinkaan kun alistuttaa
-
elämää voit suunnitella ja ohjata mutta hallintaoikeus on toisaalla
-
jos huomaat erehtynees, anna itsekkyytes olla ja pyydä anteeksi, pian huomaat kunnias palautuneen ja olet saanut monen mielen hyväks...
-
äityispakkaus tuoksuu hyvältä ja siinä oon nukkunut parhaat tirsat ja muistanpa omien lapsienkin hymyilleen unissaan äityispakkaus on ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti