lauantai 19. heinäkuuta 2014

herkutukset

Ilta hämärtyy.
Silmäni näkevät itseni.
Pidemmälle eivät uskaltaudu.
Aamusta alkaen valovuoden
kulutusta kuluttanut.
Nyt ramasee.

Tyyny pehmoisena unimailleen kutsuu.
Peitto peitottaa.
Varpaat ilosta nukuttaa.
Olen elon poikima
nimimies.

Heräämiset on nukkumisten
päättäjäiset.
Koskus vetreenä,
toisinaan
kalvakkaana.

Illan herkutukset,
uni mailleen tarjoaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...