keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

koiran kusettaja...

Iltalenkki.
Se tavalliseksi taitettu,
päällystakki olalle laitettu.
Koiraseni tunteistaan silmiini tapittaa,
minä jalkineet raville ravistan.

Koiraseni, hiljainen ystäväni..
Riehakkuutta hälläkin,
kun
somian hajun haistattaa.
Minä oon tuoksuhin tottunut.

Lenkillä tapaan yleensä
toisenkin samantapaisen.

Kakkapussit piilosilla.
Hymyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jos ihmistä ei olisi

  jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket