tiistai 15. heinäkuuta 2014

kadonneet osoitteet...

Lähettelen tervehdyksiä.
Muistan sinut.
Osoitteitas en.
En ole aikoihin käynyt luonasi,
käsipäivää sanomassa.
oletkohan elävien kirjoissakaan, vaan
oletko muuttanut.
Et kyllä sinäkään ole viestejä lähetellyt, joten
kylmättää.
Saatathan niin itsekkin ajatella.
Kun saan tämän makaroonilaatikon
syödyksi, ruppeen tonkimaan osoitettas.
Itse asun valtion täysihoitolassa.
Tänne rettuuttivat,
ilman syytä, tietenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

elämäsi tie,,,

kulje sitä puolta elämäsi tiellä, jossa on vähemmän vastatuulta, ikävän hetkiä,turhia retkiä, sillä siten säilyt ehjempänä, mutta kulje kuit...