sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

itkettää...

Itken itseni uneen,
unohtaakseni.
Olen aikamies.
Kuuttakymmentä vuotta pian tapitan.
Olen selvinnyt elämästäni
itkemällä.
Olen riemuinnut nauramalla.
Olen katsellut ympärilleni,
olen nukahelutkin nauruuni.
Mut kaikkein helpointa on
kääriytyä itsekseen,
antaa elämän kyyneltään vuodattaa.
Olen itkenyt itseni
iloiseksi,
 olen kyyneleitä
kapaloinut.
Elämäni on
itkun sekaista naurua,
sitä
sielun antia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

peili,,,

jos näet itsesi vain peilistä, olet elämänhaavoittunut itsesi hetki, unelmien pisara, hän joka ei löydä itseään yhdelläkään katselukerralla,...