perjantai 11. heinäkuuta 2014

Norppa

Itikka inisi, minä vihelsin.
Onkivapani illan hämyssä
kalaonnea vaaputtaa.
Iltaaurinko vedenpintaa
heijastaa.
Tyyni Saimaan pinta
vesihyönteisistään väreilee.
Pienet kiven kohoamat
horisonttia näyttää.
Yksi kivi nousee,
häviää.
Viimein ymmärsin, että
Norppahan se iltapalalla.
Nostan onkeni.
Nostan tervehdykseen kalahattuni.
Olen luonnon komeimman kaljupään
kalastaja kaveri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

jos ihmistä ei olisi

  jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket