perjantai 11. heinäkuuta 2014

Norppa

Itikka inisi, minä vihelsin.
Onkivapani illan hämyssä
kalaonnea vaaputtaa.
Iltaaurinko vedenpintaa
heijastaa.
Tyyni Saimaan pinta
vesihyönteisistään väreilee.
Pienet kiven kohoamat
horisonttia näyttää.
Yksi kivi nousee,
häviää.
Viimein ymmärsin, että
Norppahan se iltapalalla.
Nostan onkeni.
Nostan tervehdykseen kalahattuni.
Olen luonnon komeimman kaljupään
kalastaja kaveri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...