torstai 17. heinäkuuta 2014

ruohonleikkuu

Ruohonleikkuuta hikihatussa,
paarmojen himon vallassa.
Elämysmatkaiua kotipihallani.
Rastaat hillomansikoita hillottavat,
salakavalasti nokassaan kuljettavat.
Kaikki ovat toisilleen
tärkeitä.
Minäkin ja manssikat.

Kuinkahan monta hikipisaraa
täytyisi pisaroittaa, jotta elo
sutjakkaamalta tuntuisi.
Olen turhamainen.
Hattupäässä, paidaton,
hymytön ystäväjoukko
nokittelee.
Huidon paarmat,
mutten
kutinaa.


Ruohonleikkuukone on tunteettoman
kakstahtinen.
Narusta hirnahtaa.
Kammesta sammahtaa.
Seuraan sitä, kuten
sorsapoika emoaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

realisoida,,,

kaikkea ei kannata realisoida, sillä sitten olet toisten omilla