Vanha mies leukaperiään hieroo.
Puiston penkillä hyväntuulista
aikaansa kuluttaa.
Ohikulkevien ihmisten kiireet
hän muistaa itsekkin kiirehtineensä.
Perheen kovaäänisemmätkin
selvittelyt palautuvat mieliin.
lapsiperheiden arki ei miksikään
kerinnyt.
Ihmiset ovat ajajasta huolimatta
samankaltaisia.
Ilot ja murheet
samalla lailla
julkastaan.
Miehen silmä kostuu,kun
aatokset lapsiinsa kerääntyy.
silmätkostuvat
puroiksi, kun vaimon
vuoro tuli.
Hän sytyttää piippunsa,
lähtee kohti
yömajaa, jonka
asukas on.
Hän viinaan hukutti
perheensä,
hän krapuloihinsa
kulutti asuntonsa,
nyt yhteiskunta
kainalossaan kantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti