Kaipaan yksinäisyyttäni,
raivoan läheisyytesi ihanuutta.
Mieleni ei pitkiä aikoja makoile,
enempi luoksesi pakoilee,josta
rimpuillen takaisin
yksinäisyyteeni.
En ole iteksein syntynyt.
olen sekoittunut seurueeseen,
elämän tivolin rattaille.
Näytökset naurattaa,
mieli itseään voitelee.
Kissani ymmärtää.
Sekin seuraa kaipaa,
minua,
enimmäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti