torstai 24. heinäkuuta 2014

nälkänen...

Syön kaurapuuroa, kun se oli
ainut paketti, johon rahani
riittivät.
Olen tilikauden lopussa.
Elämäni on vienyt tilini.
Tilin alkupäivinä
iloa vatsalleni tarjoilin.
Hyvät juomat mielelleni.
Vuokratrahat maksoin,
asunto kuukauden
hallinnassa.
Nyt tämä perinne ruoka.
Mauton, mutta vissiin
terveellisen opettavainen.
Alkupäästä vetelen tästedes
puurot,
lopussa
mitä on
jäänöksissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...