Lapsi helpotukseen itkee.
Lapsi naurulla ja itkulla
elämäänsä esittää.
Hän sieluansa esittää.
Vanhmmiten nämä luonnollisen
pätevät sielun voiteluaineet
jäävät käyttämättä.
Tilalle tulee hysteerisiä
purkauksia, joista ei luojakaan
selviä, ilman pirun kaveruutta.
Lapsen viattomuudella maailma
toimisi luonnollisemmin.
Ihmisen aikuisikä on
turhuuksien turmelemaa,
katkeruuksien rakennelmia.
Vanhuus palauttaa ihmisen
lapsuuden aikaan.
Aikaan, jolloin elämä sanelee,
ei ihmisen keinotekoinen
hyvinvointi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti