torstai 31. heinäkuuta 2014

ulkohuusiin aarteet

Elämäni tunniste on aamukahvi.
Iltateekin myöhemmin.
Päivän päivitän tavallaan.
Illat silmää lipaten,
yöt kokonaan.

Tuuli puistattaa .
Istun ja jumaloin kohtaloni
alkutekijöitä.
Afriikan tähteä odotan,
pelikaverini löysi.

Nyt meen pikkukamariini.
Se on autuaallinen paikka.
Ulkona.

Joudun syksyllä kantamaan paskasäkin
valtatien varteen.
Viime vuonna joku utelias
tonki aarteita,
olin hymyillen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

ei kannata hypätä,,,

ihmisen ei kannata hypätä suurelta kielekkeeltä pienempään, jos niiden välinen matka on hetken mittainen, sillä niistä tulee vain mieli kipp...