lauantai 26. heinäkuuta 2014

ramasee...

Huomenet vilkuttää yöllisille.
Heräsin keskosena,
olisin halnnut kokonaisena
päivääni alustaa.
Silmät unihiekkaa siristää,
päivänvaloa
pussittvat.

Kahvikupposeni kera
pystytäme
päivääni.
Kissa kyhnyttää nilkkaa.
Koira toista vahtii.
Aloitan ulkooven avamiseni
heistä.
Loput menkööt
päivän mukana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pohjimmiltasi,,

pohjimmiltasi olet viimein yksin silloinkin kun satoja on ympärilläsi,tuhansia takanasi,monet oven takana, sillä ihminen syntyy ja lähtee it...