lumivaara

Oksentelin yläosattomissa.
Söin vieraanmaan kuumentamattomia
tihulaisia.
Olen sisäkalusteeni mättäälle
veivannut.

Istun kivelle.
Kivi on tautisen puhdas.
Siinä nököttänyt
iät ja ajat.
Minä tämän hetken, mutta
se ei pistä pahakseen.

Olen kalastusreissulla Karjalan
saloilla.
Esiisieni laulumailla.
Lumivaaran kesässä.
Täältä minunkin tarinani polveutuu,
olen jatkumoa elämäntarinassa,
joka juuri nyt
yrjöttää.