sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

hiljasta....

Koti tyhjeni.
Lapsenlapset omiin koteihinsa.
Kaksistaan .
Haikeata.

Synnyin yksinäin.
loppupääkin yksityisesti.
Tahon tämän väliajan
riemua takoa,
surua kylvettää,
tahdon
eloni elämältä
elättävän.

Minulle elämä ei ole kutsumusammatti.
Tupsahin pilkkeestä alkaneeseen loitsuun.
Olen sekoitusta.
Olen monenmoista.
Tykkään vispipuurosta,
kanssa vaikuttajista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

peili,,,

jos näet itsesi vain peilistä, olet elämänhaavoittunut itsesi hetki, unelmien pisara, hän joka ei löydä itseään yhdelläkään katselukerralla,...