sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

hiljasta....

Koti tyhjeni.
Lapsenlapset omiin koteihinsa.
Kaksistaan .
Haikeata.

Synnyin yksinäin.
loppupääkin yksityisesti.
Tahon tämän väliajan
riemua takoa,
surua kylvettää,
tahdon
eloni elämältä
elättävän.

Minulle elämä ei ole kutsumusammatti.
Tupsahin pilkkeestä alkaneeseen loitsuun.
Olen sekoitusta.
Olen monenmoista.
Tykkään vispipuurosta,
kanssa vaikuttajista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä riennä aikas ohi,,

älä riennä aikas ohi, äläkkä ahmi sitä mikä vast itämässä, huomisissa varttuvii, vaan elä hetkilläs, niinkuin luontopuut pensaat ja viljapel...