maanantai 7. heinäkuuta 2014

ilon suru

Kuinka kauas suruni siirtyy.
Olen matkojani kävellyt.
Tahtoisin
iloita.

Ilo sydäntäni juoksettaa
suruni
viemäksi.

En tunteita saa
pahvilaatikkoon.
Lähettäisin
aiheuttajalle.

Koivussa lintuperhe
iltaansa ihailee.
Poikaset elämään
valmiit.

Minä lennosta
tipuin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...