maanantai 7. heinäkuuta 2014

ilon suru

Kuinka kauas suruni siirtyy.
Olen matkojani kävellyt.
Tahtoisin
iloita.

Ilo sydäntäni juoksettaa
suruni
viemäksi.

En tunteita saa
pahvilaatikkoon.
Lähettäisin
aiheuttajalle.

Koivussa lintuperhe
iltaansa ihailee.
Poikaset elämään
valmiit.

Minä lennosta
tipuin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...