perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kummityttöni lahja

Päivää.
Tulin kauppaan.
Ihmisiä solkenaan.
Vastausta en saanut.
Vartija koppas olkapäästä.
Kiskoi kuulustelutiloihin.
Tutki, olinko nautintoaineiden käyttäjä,
olenko varastelija vai olenko heidän
asiakkaansa muuten vaan.
Kerroin, että tulin vain kauppaan, koska
kummitytölle pitäisi etsiä lahja.
Vartija nauroi.
Hän sanoi auttavansa etsinnöissä.
Kiitin, mutta  mieluimmin itse.
En päivitä enää koskaan.
Minua hävetti.
Mutta kunniallani kummityttöäni
kohtaan,
lahjan ostan ja hälle ojennan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

silloin on hyvä,,,

sillon on hyvä jos ihminen ei tarvitse yhtäkään virastoa, yhtäkään lupalappua, koska  sillohin ihminen on luonnollisimmillaan, semmoisena yr...