lauantai 5. heinäkuuta 2014

haudankaivaja

Kaivoin matoja.
Ei löytynyt.
Ei mistään.
Soitin kaverilleni, joka
aina löytää.

Kalareissu meni hyvin.
Vonkaleita tuli vapojen
kestokyvyn rajoilla.
Matoset olivat isoja,
kaloja viekoittelevia.

Soitin kaverilleni,
kiitin matosista ja
palkkoksi
soppakalat.

Kaverini kiitosta arvosti, mutta
sanoi sukuhautani ansiota
kaiken olevan.

Kaverini on haudankaivaja.
Mukava ihminen.
Kova ryyppäämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...