lauantai 5. heinäkuuta 2014

haudankaivaja

Kaivoin matoja.
Ei löytynyt.
Ei mistään.
Soitin kaverilleni, joka
aina löytää.

Kalareissu meni hyvin.
Vonkaleita tuli vapojen
kestokyvyn rajoilla.
Matoset olivat isoja,
kaloja viekoittelevia.

Soitin kaverilleni,
kiitin matosista ja
palkkoksi
soppakalat.

Kaverini kiitosta arvosti, mutta
sanoi sukuhautani ansiota
kaiken olevan.

Kaverini on haudankaivaja.
Mukava ihminen.
Kova ryyppäämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

muoviset lehtipuut,,,

  elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa  masentavat