sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

ikävä

Katsomme ikkunastamme, kuinka
lapsemme perheineen
menevät koteihinsa.
Katsomme vaimoni kanssa,
hiljaa
sanattomat silmämme
heitä saattaa,
silmät kostuvat
kaikesta heihin
liittyvästä.

Olemme kahden.
Suuret huoneet
äänistä
tyhjenneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

realisoida,,,

kaikkea ei kannata realisoida, sillä sitten olet toisten omilla