lauantai 5. heinäkuuta 2014

Vilkutit

Vilkutit ikkunastasi.
Samasta, josta aamulla aamuaurinkoa
tervehdimme.
Menen iltaaurinkoa vastanottamaan.
Toisaalle.
Minun on ikävä.

Palaan samaan ikkunaan.
Palaan yhteiseen ikkunaamme.
Palaan.

Saavun ikkunamme taakse.
Et ole akkunassamme.
Olet mennyt.

Itken onnettomuuttani.
Itken matkaani.
Itken.

Ikunasi taakse oli
saapunut mies, joka
ei lähtenyt iltaauringon
saattamana.

Olen ikkunassassamme,
yksin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vanhat tavat,,,

vanhat tavat iskostuvat syvään, siksi ihminen rutinoituu,tapoihinsa kangistuu, muutosvastarintaistuu, itsensä kokoiseksi hahmottuu