tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kuvittelin homman vaikeammaksi.
Valvoin yöt,
kiertelin lakanat,
tyynyt rututin.
Uni pätkissä pötkötti.
Hikikarpalot otsakiharoita
permanettasi.
Jännitin.
Olin kireä, kun viulun kieli.

Aamulla astelin työpaikalle.
Kompastuin ulkoovella.
Löin otsani lasioveen.


Työhönottaja toimitti
amatilliset jorinansa.
Olin jännityksestä
pötkönä, sanattomana
itseäni asettelin..

Viimein ymmärsin, että työn olikin
saanut toinen.
Viimein olin vapautunut.
Viimein heräsin,
untahan tämä,
onneksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...