tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kuvittelin homman vaikeammaksi.
Valvoin yöt,
kiertelin lakanat,
tyynyt rututin.
Uni pätkissä pötkötti.
Hikikarpalot otsakiharoita
permanettasi.
Jännitin.
Olin kireä, kun viulun kieli.

Aamulla astelin työpaikalle.
Kompastuin ulkoovella.
Löin otsani lasioveen.


Työhönottaja toimitti
amatilliset jorinansa.
Olin jännityksestä
pötkönä, sanattomana
itseäni asettelin..

Viimein ymmärsin, että työn olikin
saanut toinen.
Viimein olin vapautunut.
Viimein heräsin,
untahan tämä,
onneksi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...