perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kävelen muistojesi ohitse.
Allapäin.
Miten hyvät ihmiset joutuvatkaan
yhteisöissään vainituiksi.
Ihmiset, jotka porukalle
yhteistä hyvää ajavat.
Katson muistomerkkiäsi.
Eläissäsi silmillesi syljettiin,
nyt linnut paskovat.

Kuolemasi jälkeen sanasi
muitettiin.
Haaveistasi tuli totta.
Sylkijäsi myöntyivät,
häpeissään.
Sinun kannattajasi taasen
kääntyivät sinua vastaan,
innoissaan.

Yhteistenasioiden ajaja
on aina jonkun
halveksunnan kohteena.
Osapuolet vaan aika ajoittan
puolta vaihtavat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...