lauantai 5. heinäkuuta 2014

sormus

Vintiltä löytyi sormus.
Villasukkaan käärittynä.
Sukassa oli kirje.
Laita sormus sormeesi.
Olet huomenna
luonani.

Ryömin ullakolta.
Asettelin sormuksen
pöydälle.

En tohtinut laittaa sormeeni.
Luuin yhä uudelleen
kauniilla käsialalla kirjoitettua
kirjettä.

Samassa soi puhelimeni.
Tuntematon.
Vastasin.
Ääni kaukaisuudesta
pyysi:
tule luokseni.

Pelästyin.
Sormus itsekseen tahtoi
nimettömääni,
mutta vedin itseni
pois.

Samassa kaupustelijat
sisään änkesivät.
Puhetta tuli solkenaan.
Tavaraa tavaran perään,
edullisesti.

Komensin seurueen ulos.
Tottelivat.
Olin helpottonut.

Istuin pöytäni viereen.
Sormus kadonnut.
Riensin kulkureitten
perään.

Yksi makasi rappusillani,
sormus sormessaan.
Katsoin taivaalle.
Pilvet heiluttivat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...