sunnuntai 31. joulukuuta 2017

olen elämäni...

olen elämäni,
olen,
elän, kuolenkin, mutta sen herkun
aion
myöhemmin  itselleni tarjota

koostun kuudestakymmenestä vuodesta,
jumatsuikka,
siinä on tapahtumia itseeni kerääntynyt,
toisia pois pyyhkiytynyt,
oon pulska poika,
hiki lentää, kun liikuntaa aattelen,
mutta mulla on silmä kirkas,
sillä oon
ketunpoikasen velipoika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...