kynttilän,
hän laittaa sen äiteensä kuvan viereen,
painaa päänsä alas ja on tovin hiljaa,
hänen silmäkulmastaan tipahtaa kyynel,
sillä hän ikävöi emoaan,
joka on nyt kirkonkylän hienostorouvan
kauluksessa
kulje sitä puolta elämäsi tiellä, jossa on vähemmän vastatuulta, ikävän hetkiä,turhia retkiä, sillä siten säilyt ehjempänä, mutta kulje kuit...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti