perjantai 29. joulukuuta 2017

kuusenlatva...

kuusenlatvassa istuu huuhkaja,
siellä se päivystää ja
eväitään tarkkailee,
huuhkaja,tuo iso ja
arka lintu on mun kesyttämäni,
olemme kihloissakin,
molemmilla on jalassamme rengas, josta
yhteinen tuttavuutemme sinetöityi

se oli syystä tahi toisesta emonsa
jättämä,
hoidin kesän,
syksynkin ja viimein huomasin,
että olemmekin pari,
sillä lintu kotiutui pihollein
ja
otti kuusen kotopuukseen

vihellän ja heilautan kättäni,
hetkessä lintusein on olkapäälläni,
pyyhkäisee poskellaan poskeani,
puristaa kynsillään tukevasti
olkapäätäni,
ojennan sille lounaan ja lintusein lähtee,
kuusenlatvaan komiaan, siellä se evästään mutustelee,
tiputtaen kurrenpojille murusiaan, sillä yhteinen on
kotokuusen elonmieli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...