sunnuntai 31. joulukuuta 2017

luoja...

jos luojalleis polvistut,
hän sinut korottaa,
mieltäsi vahvistaa ja suo
elämälles aamuauringon hymyn,
sen hymyn jolla jaksat elämääsi mennä,
näet karut pohjukat ja onnen kukkulat

en näe toisinaan mitään,
en totuutta valheesta,
en rakkatta vihasta,
sillä olen jälleen väärällä
tiellä,
niin mutkaisen väärällä,
joka vain tuholaisen pesään
johtaa

minä en yksin jaksaisi,
en näkisi,
en totuutta tuntisi,
en rakkautta vihasta erottais,
jollen
polvistuisi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...