luoja...

jos luojalleis polvistut,
hän sinut korottaa,
mieltäsi vahvistaa ja suo
elämälles aamuauringon hymyn,
sen hymyn jolla jaksat elämääsi mennä,
näet karut pohjukat ja onnen kukkulat

en näe toisinaan mitään,
en totuutta valheesta,
en rakkatta vihasta,
sillä olen jälleen väärällä
tiellä,
niin mutkaisen väärällä,
joka vain tuholaisen pesään
johtaa

minä en yksin jaksaisi,
en näkisi,
en totuutta tuntisi,
en rakkautta vihasta erottais,
jollen
polvistuisi