vanhan vuoden viimeiset tunnit,
ne ei paina missään,
tuulen kevyttä on,
sillä
oon vuoden elänyt
herran nuhteessa ja vaimon
komennossa,
syönyt mitä eteen tarjottu,
juonutkin,
oon laihutellut ja nopiasti lihotellut,
mutta
ain
entisellein palautunut,
olenhan pulska poika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti