keväät syksyiksi vaihtuvat,
suvet hiihtokausiksi
avautuvat,
mutta aina on
keväinen aamu,
joka itätaivaalta tirkistää,
juuri silloin, kun kukkokin kiekasee
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti