sunnuntai 17. joulukuuta 2017

haavanlehti...

ihminen onkuin
haavanlehti,
hetkenaikaa kahisee, sitten mullaksi
muuttuu,
eikä luontoäitee siitä suutu,
vaan talven yli kurkottaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...