kiertelin katuja kylmiä, istuin puistojen penkeillä, jotka eivät tuntuneet miltään, olivat kilpailutettuja kiinalaisia, joissa tuntui yhäkin orjan tuoksu, mun tuli niin ikävä kotopuolen kantoja, joissa tuoksui reilun ihmisen pihkainen hymy
jos näet itsesi vain peilistä, olet elämänhaavoittunut itsesi hetki, unelmien pisara, hän joka ei löydä itseään yhdelläkään katselukerralla,...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti